Tekniikka

Olin pitkään sitä mieltä, että työni olisi valokuva, mutta sisältöä ja ideoita oli niin paljon, ettei yksi valokuva tai edes neljä valokuvaa olisi riittänyt omasta mielestäni. Halusin äänittää ihmisten puhetta, sekä kuvata liikkuvaa kuvaa, joten päädyin elokuvaan. Elokuvan tekeminen oli jo itsessään haaste, koska editointi ei ollut minulle kovin tuttua puuhaa.

 

Näkökulma

Maailmankaikkeus aihe herätti minussa satoja ajatuksia ja ideoita. Ensimmäisenä mieleeni tulvi ennen ajanlaskun alkua syntyneet teokset maasta ja auringosta, seuraavaksi kristinuskon maailman luominen, mutta loppujen lopuksi päädyin nykyihmisen maailmankaikkeuskuvaan, sillä mikä koskettaisi enemmän kun omien ajatusten kertominen ja kyseenalaistaminen. Omien syvällisten ajatusten pyörittäminen olisi kuitenkin ollut liian raskasta ja tylsää katseltavaa, joten halusin tuoda elokuvaani myös muiden mielipiteitä, etenkin lapsen!

 

Suunnitelma

Päätin äänittää ihmisten omat tarinat maailmankaikkeudesta ja samalla näyttää omaa tarinaani visuaalisesti. Suunnitelmani muuttui hieman matkan varrella ja päätin kuvata ihmisiä, ja näyttää teoksessani heidän kasvonsa. 

Halusin teokseni avulla näyttää ihmisille, minkälainen on nykyihmisen kuva maailmankaikkeudesta. En olisi arvannut kuinka yksinkertainen ja alkeellinen tämä ajatus on, sillä onhan kuitenkin kyse nykymaailman ihmisestä. Maailmankaikkeus ajatus sanoiksi puettuna on laimea, joten päätin kuvata ajatuksemme visuaaliseen muotoon, en sanoina, ja tämän toteuttamiseen sain aineistoksi vain oman ajatukseni. Elokuvassa siis näkyy ajatukset puheena ja kuvana. 

 

Elokuvan musiikki tuli kuvioihin vasta puolessa välissä prosessia, sillä tajusin että elokuvassa ei ole salaperäistä tunnelmaa. Löysin Samuli Kosmisen, Kimmo Pohjolan ja Kronos Quartetin Uniko-levyltä Emo kappaleen ja se sopi elokuvaani täydellisesti. Luvan saaneena sain käyttää musiikkia elokuvassani. 

 

Työvaiheet

Aluksi haastattelin lähipiiristäni äitiä, veljeä, isoisää ja serkkuani. Kysymykset olin keksinyt etukäteen riippuen siitä, millaisia vastauksia odotin saavani ja mitä olin suunnitellut elokuvaani. 

Vastausten pohjalta sain ideoita kuvamateriaaliin ja elokuvan "juoneen". Käytin avaruuden kuvaamisessa muunmuassa vettä, vesivärejä, hilettä ja karkkia. Kuvaaminen oli samalla askartelua ja työskentelypisteeni näytti välillä hyvin kummalliselta, koska valoja, vesimukeja ja väripaperia oli joka puolella. 

Käytin videokuvaa suurimmaksi osaksi, mutta halusin liittää elokuvaani myös animaatiota, sillä minusta valokuvista kootuissa videopätkissä on aivan erilainen tunnelma kuin videokuvassa. 

Aloitin editoinnin, kun kuvamateriaalia oli kerätty tarpeeksi. Editointi oli aluksi vaikeaa, mutta kokeilujen kautta opin käyttämään ohjelmaa, en luultavasti oikein, mutta ainakin niin, että olin tyytyväinen lopputulokseen. Stressiltä ja paniikilta en säästynyt. Viimeisillä tunneilla tajusin, että kuvamateriaalia puuttuu paljonkin, mutta sekin asia hoitui loppujen lopuksi. Monen tunnin pettymysten ja voiton tunteiden jälkeen työni oli valmis. 

 

Lopputulos

Olen tyytyväinen! Teokseni kertoo maailmankaikkeuden juuri niin kuin sen alunperin pitikin, eli nykyihmisen näkökulmasta. Työni kasvatti kaiken lisäksi minua, kyseenalaistin omia käsityksiäni maailmankaikkeudesta ja sai minut pohtimaan maailmankaikkeutta uusin silmin. Kaikki on yhtä ja samaa ainetta. Me olemme osa maailmankaikkeutta, aivan kuten Aurinkomme. Syksy Räsäsen sanoin: "Me emme ole erottamaton osa maailmankaikkeutta, mutta se on erottamaton osa meitä."